Pakkanen oli kiristynyt ja poskia pisteli. Mä vedin huivin vähän ylemmäs suojaamaan poskia. Hengitys huurusi ja mun piti kiristää vauhtia, etten olisi aivan jäätynyt paikalleni.
   Yö oli aivan tajuttoman kaunis. Taivas oli tähtikirkas ja kuu näytti kulmikkaalta. Mä tiesin, että ensi yönä se olisi aivan täysi, pyöreä silmä joka valvoi lapsiaan pimeillä kaduilla.
   Kuuntelin narskuvaa ääntä kenkieni alla. Oli ihme, että olin ylipäätään päässyt karkaamaan tänä yönä. Vaikeaa se oli kesälläkin, puhumattakaan lumisesta talviyöstä jolloin oli pakko pukea enemmän päälle. Sitä paitsi jäljet lumessa olisivat paljastaneet mut, jos joku olisi tajunnut katsoa tarpeeksi tarkkaan.
  Nyt mä olin kuitenkin ulkona mukanani ainainen olkalaukku ja ylimääräiset villasukat. Mun ei kannattanut mennä leikkipuistolle asti, sillä keinut olisivat kuitenkin lumen peittämät. Niinpä jäin seisomaan risteykseen ja hyppelin paikallani lämpimikseni.

 

Sä sammutit moposi vähän ennen risteystä ja tulit loppumatkan melkein äänettömästi. Mä astuin katulampun valokeilaan ja sä otit kypärän pois päästäsi. Mun sisälläni tuntui jokin outo värähdys kun katsoin sua siinä varjojen keskellä palelemassa moposi selässä. Sun kiharasi olivat latvasta huurteessa.
  Mä avasin ensin suuni.
"Iltaa", kuiskasin. "Mihin mennään?"
Sä ojensit mulle toisen kypärän, muttet sanonut mitään. Etpä tietenkään, ethän sä osaa päättää asioita. Nousin vähän vaivalloisesti kyytiin ja vastasin omaan kysymykseeni. "Rantaan."
  Lähdit ajamaan ja mä kiedoin kädet sun ympärillesi. Yksi taksi tuli vastaan, mutta muuta liikennettä ei ollut. Otit mua kädestä kiinni. Tie oli suora ja ohjaaminen helppoa, mä painauduin vielä vähän lähemmäs. Sulla oli sama takki kuin joskus silloin, sä tuoksuitkin samalta.
  Alkoi sataa lunta.

 

Järvi oli jäässä, mutta avantoa pidettiin sulana. Mä en ollut koskaan tajunnut avantouimareita, kuka hullu jäädyttää itsensä tahallaan. Nyt mä istuin itse laiturilla keskellä yötä viiltävässä pakkasyössä.
"Paleleeko?" sä avaat vihdoin suusi.
"Joo, vähäsen. Tai aika paljon oikeastaan."
Sä vedit mut kainaloosi, kiedoit kädet ympärilleni ja suojelit mua maailman pahuudelta. Ehkä juuri se oli tehnyt susta niin tärkeän mulle, turvallisuus. Mä olin niin pieni ja sä niin iso, mä en pelännyt mitään sun kanssasi.
"Muistatko sä sen päivän kun me istuttiin lammella samalla tavalla kuin nyt? Me ei oltu tunnettu vielä kovin kauaa. Silloinkin oli kylmä ja penkit olivat ihan lumessa, se oli maaliskuuta." Mun ääneni oli hiljainen ja äänetön ranta sai sen kuulostamaan kuiskaukselta.
"Muistan mä."
"Ja se yksi kuollut jänis. Me oltiin kävelty monta kilometriä metsässä ja lopulta nähtiin tie. Kun mä kysyin missä me olemme, sä sanoit että metsästysmailla, vaikkei sulla ollut aavistustakaan. Sitten sä suutelit mua."
"Muistan. Muistatko sinä kun me nähtiin ensimmäisen kerran? Sä olit silloin tosi ilkeä mulle, annoit ymmärtää, että olit tosi kokenut kaikessa ja jotenkin tosi paha." Osasit säkin näköjään puhua.
"Mä olin kuulut susta kaikkea tyhmää sitä ennen. Pitihän mun isoille pojille esittää. Musta säkin esitit koko ajan jotain ihme roolia."
"Tiedätkö sä, musta sä olit jotenkin hirveän pelottava. Sä olit niin pieni ja sä olit tyttö."
"Mä olin pikkutyttö, olen kai tavallaan vieläkin. ME tehtiin asioita, jotka eivät oikeastaan kuulu mun ikäisille."
"Kaduttaako sua?"
"Ei. Mä olen sanonut sulle aikaisemminkin, että en kadu asioita joita olen tehnyt. Ei niille voi enää mitään.
"Mä rakastin sua silloin."

Kohtaus oli kuin elokuvasta, mutta asiat menivät väärin päin. Tunsin itseni tosi helpottuneeksi. Mä en muista milloin viimeksi olisimme puhuneet kunnolla yhtään mistään. Mun oli ollut vaikeaa päästä eteenpäin, koska sä kummittelit vielä jossain mun sisälläni. Nyt sun sylissäsi tajusin kuitenkin todella, ettei kummituksia ole olemassakaan.
  Lumi oli puuterikerroksena päälläni ja sun päälläsi, muttei meidän päällämme koska meitä ei ole ollut enää pitkään aikaan.
   Sä veit mut kotiin lumisateen yltyessä. Mä halasin sua lujaa ja toivotin turvallista matkaa.
"Hyvää yötä", sä kuiskasit ja painoit suukon mun huulilleni, mutta mä vetäydyin pois. ja hymyilin.
   Katosit yöhön ja mä hiivin hiljaa autotallin ovesta sisään. Laitoin suihkun kuumalle ja pesin kuluneen vuoden pois.
  Aloitin kaiken alusta.